The Road Trip

Ensimmäinen lomaviikko oli jo puolessa välissä ja meidän tarkoituksenamme oli lähteä suomalaisporukalla 5:n päivän automatkalle kiertelemään Irlantia. Olimme sopineet tapaavamme autovuokraamon edessä tiettyyn aikaan ja täytyy sanoa, että sää lupaili todella hyvää alkua sille reissulle. Räntää/lunta tuli taivaan täydeltä ja sukat oli jo märkänä, ennen kuin päästiin edes autolle asti.

Mietimme Jatan kanssa, että minkälainenhan kulkuväline meille annetaan, sillä olimme kuitenkin varanneet halvimman mahdollisen auton 5:lle hengelle. Näimme vuokraamon edessä pienen mustan 3-ovisen volkkarin ja toivoimme ääneen ettei se olisi meidän automme. Hetken kuluttua aloimme nauraa ääneen, kun tajusimme, että Maria kävelee juurikin kyseisen auton luo. :D

Ensimmäinen ajatus oli, että ei voi olla totta! Viisi päivää, viisi aikuista ja sardiinipurkki. Kaara sai nimekseen heti kättelyssä Musta Surma. :D

Musta Surma & Sanna

Avasimme peräkontin ja repesimme nauramaan uudestaan - tännekö olisi tarkoitus saada kaikkien tavarat mahtumaan. Ei auttanut muu kuin ryhtyä hommiin. Aikamme touhuten, saimme kuin saimmekin tavarat mahtumaan, joten seuraava operaatio oli ahtautua itse auton kyytiin. Emme kuitenkaan päässeet alkua pidemmälle, sillä Sanna huomasi, ettei hänellä ole keskipenkillä turvavyötä laisinkaan. Maria lähti tiedustelemaan asiaa ja näinhän se oli, meille oli annettu 4:n hengen auto. :D

Autovuokraamo kuitenkin hoiti tilanteen hyvin ammattitaitoisesti ja ei mennyt kuin hetki, kun toinen auto oli jo paikalla. Tällä kertaa meille tuotiin upouusi Toyota Yaris. Kyseisellä pirssillä oli ajettu ainoastaan 30km, eikä sitä oltu käytetty vuokra-ajossa vielä kertaakaan. Pieni oli tämäkin auto, mutta tilaa oli huomattavasti enemmän kuin ensimmäisessä menopelissä.

Pääsimme liikkeelle ja kuljettajanamme koko matkan ajan toimi Maria, sillä Irlannissa ollaan melko tiukkoja tuon autonvuokraamisen suhteen ja ikärajat nousevat kokoajan. Joukossamme oli ainoastaan 2 ikäkriteerit täyttävää henkilöä, joista toinen ei aja autoa edes Suomessa, siispä vaihtoehtoja ei jäänyt jäljelle kovinkaan montaa. Maria sattui myös olemaan ainoa, jolla on kokemusta vasemmanpuoleisesta liikenteestä.

Olimme hommanneet kunnon kartan ja saimme vielä toisen lisäksi autovuokraamosta. Meillä ei ollu mitenkään tarkkaa suunnitelmaa tehtynä, päätimme pysähtyä aina siellä missä haluttiin. Tutkimme karttaa ja Jatalla lainassa ollutta Irlanti-kirjaa, joiden avulla reissumme alkoi saada sisältöä. Olimme päättäneet, että ensimmäisenä suuntaamme kuitenkin länsirannikkoa kohti, tarkemmin sanottuna Galwayhin.

Pysähdyimme ensimmäisen kerran Tullamoressa hieman kiertelemässä, syömässä ja juomassa kahvit.
Kurkistelimme huvin vuoksi myös apteekkeihin, jospa vaikka sattuisimme löytämään Hennan, joka tekee harjoitteluaan Tullamoressa. :P Oli kyseisessä kylässä sen verran monta apteekkia, ettei löytynyt tuttuja. Myöhemmin selvisi sellainenkin juttu, että Henna on itse asiassa sairaalan apteekissa töissä, joten olisimme saaneet kyllä hetken aikaa etsiä. :D

 Tullamoresta lähdettyämme aloimme etsiä kartasta mahdollisia nähtävyyksiä matkan varrella, jossa voisimme pysähtyä. Aikamme tutkittuamme päädyimme vierailemaan vanhan Clonmacnoise luostarin raunioilla.

Olen aina ollut hyvä poseeraamaan.

Saavuimme Galwayhin alkuillasta ja hostelliin kirjoittautumisen jälkeen lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa ja hieman kiertelemään Galwayta. Päädyimme hostellityöntekijän suosittelemaan ravintolaan (jonka nimeä en muista) ja täytyy sanoa, että hyvät oli ruoat, mutta kallista limpparia. :D

 Tunnelmia matkan varrelta. © Maria Mänttäri

Torstaiaamuna kello soi aikaisin ja lähdimme ajelemaan kohti Connemaran kansallispuistoa. Päätimme ajella rannikkoa pitkin ja vaikka maasto olikin suhteellisen karua siellä päin, kyllä niitä maisemia kelpasi katsella siinä auringonpaisteessa! Ainoastaan kylmä tuuli oli pieni miinus, mutta emme antaneet senkään häiritä! Ennen Connemaran kansallispuistoa teimme vielä pikaisen pysähdyksen paikassa nimeltään Kylemore Abbey. Alueelta löytyy komea linna sekä puutarha, joita turistit voivat käydä ihastelemassa. Me tyydyimme ihastelemaan linnaa parkkialueen tuntumasta, sillä emme olleet enää kaukana Connemaran kansallispuistosta, joka oli päivän virallinen ohjelmanumero.

Kylemore Abbey

Kansallispuistoon saavuttuamme valitsimme ensin reitin ja lähdimme lähes samantien liikkeelle. Kuljimme alkumatkan kaikki samaa reittiä, mutta jonkin ajan kuluttua tiemme erkanivat. Muut halusivat kivuta Diamond Hillin huipulle, mutta minä päätin kiertää toisen reitin, joka kulki hieman alempana. Minun reittini oli nopeampi kuin luulinkaan, joten kiersin vielä muita odotellessani lyhyen reitin (Ellis Wood Nature Trail). Reitti kulki syvällä metsän keskellä ja sinne päästäkseen tiedossa oli paljon portaita. Maisemat oli kyllä huikeat ja täytyy jälleen kerran sanoa, ettei sää olisi voinut olla parempi! Connemaran jälkeen suuntasimme vielä toiseksi yöksi Galwayhin.

Pitkäperjantaina lähdimme jälleen liikkeelle suhteellisen aikaisin, sillä päivästä oli nimensä mukaisesti tulossa pitkä. Suuntasimme kohti Burrenia ja ensimmäisen pysähdyspaikkamme oli Aillwee tippukiviluola. Luolan löysi paikallinen maanviljelijä Jack McGann 1940-luvulla. Metsästysreissulla hänen koiransa katosi yhtäkkiä jänistä ajaessaan. Hän päätti lähteä etsimään koiraa vuorenrinteiltä ja päätyi löytämään kyseisen luolan. Maanviljelijä onnistui pitämään löytönsä salassa lähes 30 vuotta, jonka jälkeen hän itse paljasti luolan. Tämän jälkeen alkoikin luolan tutkiminen aina niin pitkälle kuin mahdollista. Kokonaisuudessaan luolalla on mittaa reilun kilometrin verran, mutta yleisöllä on pääsy ainoastaan n. 300 metrin päähän.

Luolassa sai varoa päätään vähän väliä (jopa minä), sillä se oli paikka paikoin hyvin matala. Välillä kuljimme siltaa pitkin ja alapuolellamme saattoi olla jopa muutaman metrin pudotus. Jos vertaan tätä luolaa Shenandoah Cavernsiin Virginiassa, niin täytyy sanoa, että jenkit kyllä vei voiton tällä kertaa. Aillwee cave on myös hieno, mutta se on harmillisen lyhyt ja nopeasti ohi. Mielestäni luolan löytötarina oli kuitenkin hyvin mielenkiintoinen.

Ai niin... Oppaamme mukaan se koirakin löytyi lopulta. :)
Kuvista tuli huonoja valaistuksen takia. :(

 

 

Punaiset Paholaiset

Seuraava kohde oli Poulnabrone Dolmen, joka sijaitsi vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Aillwee Cavelta. Perille päästyämme kohtasimme valtavan aukion, jonka keskellä oli suurehko kivihauta, joka muistuttaa hämärästi Stonehenge:n kivimuodostelmia.

© Sanna Puustinen

 

© Maria Mänttäri

Burrenista lähdettyämme suuntasimme kohti päivän varsinaista päämäärää eli Cliffs of Moheria. Perille saavuttuamme oli välittömästi lisättävä vaatetta, sillä huipulla tuulee! Itse asiassa hämmästyin hieman, sillä ainakaan minulla ei ollut laisinkaan kylmä, vaikka tuuli puhaltikin armottoman kovaa. Monet ihmiset tuntuivat palelevan, mutta meillä ei ollut mitään hätää. Liekö sitä suomalaista Sisua sitten? Mutta asiaan...
Cliffs of Moher oli kyllä koko reissun kohokohta, oli se minun mielestäni sen verran huikea paikka! Kaiken lisäksi auringonpaiste kruunasi koko kokemuksen. Maisemat oli kyllä taas niin omaa luokkaansa, että vaikea sanoin kuvailla. Täytyy kyllä myöntää, että välillä pelotti kävellä siellä kielekkeen reunalla, kun mitään aitoja ei ollut ja pudotusta oli sellaiset 200m. Hieman jalat tärisi, mutta uskaltauduttiin jokainen reunan yli kurkistelemaan. :) Mahtava kokemus, kerta kaikkiaan!

Parempi pysyä matalana. W/ Jatta & Maria

Seuraava etappi oli Tralee, jossa tarkoituksena oli käydä syömässä. Tehtävä osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi, sillä valtaosa pubeista oli suljettu pitkäperjantain vuoksi. Löysimme kuitenkin ruokapaikan ja saimme myöhemmin lisää suomalaisverta joukkoomme, kun minun ja Jatan New Yorkin aikainen tuttu Riikka tuli meitä tervehtimään. Olimme kaikki yhtä aikaa Au Paireina ja nyt olemme sattumalta kaikki samaan aikaan vaihdossa Irlannissa. Hauskaa on myös se, että en ollut nähnyt kumpaakaan tytöistä amerikasta lähdettyäni ja nyt olen Jatan kanssa lähes päivittäin tekemissä koulussa ja Riikan kuulumisia luen joko blogin kautta tai Facebookin välityksellä. Vitsailimmekin, että seuraavan kerran treffit voisivat olla taas kolmen vuoden päästä, mutta jossakin lämpimässä... :D

Ilta alkoi olla jo pitkällä Traleesta lähdettyämme ja ajelimme vielä Killarneyyn, josta olimme varanneet majoituksen yhdeksi yöksi. Koska oli pitkäperjantai, Jatta halusi järjestää meille Easter Egg Huntin hostellihuoneessamme, joten saimme jokainen omat pienet pääsiäismunat. Kiitos Jatta! :)

Lauantaiaamuna pakkasimme jälleen kimpsut ja kampsut ja lähdimme kiertämään Ring of Kerryä. Matkan varrella pysähdyimme Dunloen vuoristosolassa, jossa päätimme käydä pienellä hevosajelulla oppaan kera. Kärry, jonka kyytiin kipusimme oli suhteellisen pieni, joten tunnelma oli hyvinkin tiivis. Maasto oli jokseenkin mäkistä, jonka vuoksi meidän kävi välillä sääliksi hevostamme Rosieta, sillä hänen piti vetää kärry ylös kaikista mäistä, kun kyydissä oli parhaillaan 6 henkilöä. Opaamme oli paikallinen ja täytyy kyllä sanoa, että suurimman osan ajasta ei ollut mitään hajua, mitä hän meille kertoi, sillä hänen murteensa oli todella vahva. Hauska mies kuitenkin ja olimme tyytyväisiä, että kävimme ajelulla. :)

Kuvia matkan varrelta:

 

Viimeiseksi yöksi suuntasimme Corkiin, jossa olimme vierailleet jo aiemminkin. Kävimme porukalla syömässä hyvässä ravintolassa ja muut jatkoivat siitä vielä hieman iltaelämää katsastamaan, kun minä ja Sanna palattiin takaisin hostellille. Sunnuntaiaamuna nukuimme hieman pidempään kuin normaalisti ja lähdimme ajelemaan kohti Dublinia. Pysähdyimme vielä matkan varrella Kilkennyssä, jossa kävimme vilkaisemassa, miltä näyttävät St. Mary's Cathedral sekä Kilkenny Castle. Dubliniin saavuttiin iltapäivällä ja täytyy sanoa, että vaikka reissu oli mitä mahtavin, tuntui myös mukavalta palata kotiin. Suuri kiitos Maria, Jatta, Sanna sekä Jonne - teitte matkasta ikimuistoisen! :)

 

Bongaa ankka.

Lopputulos