The Northern trip

ESN DIT järjesti pari viikkoa sitten tämän kevään viimeisen reissun, joka suuntautui Pohjois-Irlantiin. Ajankohdaksi osui juuri pääsiäislomamme ensimmäinen viikonloppu ja lähtö oli jälleen kerran aikaisin perjantaina.

Sää perjantaiaamuna oli äärimmäisen masentava, sillä tuuli oli kylmä ja vettä tuli taivaan täydeltä. Yksikään matkustaja tuskin säästyi kastumiselta. Mieliala ei siis ollut parhain bussiin päästyämme, mutta vanha tuttu kuljettajamme Freddie sai kyllä jossain vaiheessa hymyn jokaisen huulille ihan pelkillä jutuillaan ja biisivalinnoillaan.

Matka oli kyllä siinä mielessä erikoinen, että sääolosuhteet vaihtelivat jatkuvasti. Välillä tuli vettä, välillä paistoi aurinko ja välillä ajeltiin lumen keskellä.


Maisema Food Courtin ikkunasta.

Perjantaina kohteenamme oli Derry, joka tunnetaan myös nimellä Londonderry. Päivän ohjelmassa ei ollut oikeastaan muuta kuin matkustamista ja Paintball. Ryhmästä löytyi muutama tyttö (minä mukaan lukien), jotka eivät innostuneet Paintballin pelaamisesta, joten meille annettiin varavaihtoehto ja mahdollisuus mennä shoppailemaan kauppakeskukseen nimeltään Foyleside Shopping Centre. Bussista hypättyämme tutustuimme New Yorkilaiseen Valerieen, joka oli myös reissussamme mukana. Todella kiva tyttö ja voi että, kuinka mukavaa oli päästä juttelemaan aidon amerikkalaisen kanssa pitkästä aikaa! Vähän tuli kieltämättä ikävä omaa jenkkiaikaa siinä Valerien juttuja kuunnellessa.

Mikä meni vikaan suunnittelussa?

Illalla kävimme ensin syömässä pienemmällä vaihtariporukalla ja sitten liityimme muun reissuporukan seuraan Metro -nimiseen baariin. Lähdimme kuitenkin suhteellisen hyvissä ajoin nukkumaan (minä, Jatta, Jonne sekä tanskalainen Morten). Lauantaiaamuna hostellilta lähtöä tehdessämme huomasin, etti iPodini oli kadonnut. Tässä vaiheessa Jatta toteaa, että hän oli löytänyt yhden iPodin eilen baarista lähtiessämme ja antanut sen henkilökunnalle. Tapahtumien kertaamisen ja soittimen kuvailun jälkeen totesimme, että Jatta oli tietämättään löytänyt minun soittimeni. Olin ottanut hanskat taskusta, jolloin sen on täytynyt pudota. Kävimme lauantaiaamuna kyselemässä iPodia, mutta turhaan. Hän lupasi ottaa meihin yhteyttä, kunhan porukkaa tulee enemmän töihin (sitä soittoa ei koskaan tullut).
Tulimme siihen tulokseen, että jos Jatta olisi kerrankin ollut epärehellinen, olisin saattanut jopa saada soittimeni takaisin. :P (Minä otin reissun jälkeen vielä yhteyttä kyseiseen baariin, mutta näyttää kovasti siltä, että se on mysteerisesti kadonnut. Liekö työntekijä ottanut itselleen? Siinäpähän kuuntelee suomalaista musiikkia sitten.)

Ensimmäisen pysäyksen jälkeen palasimme vielä nopeasti takaisin hostellille, sillä sieltä oli kuulemma löytynyt jonkun kamera. Eräs matkustajistamme totesi vain rauhallisesti "En ole aivan varma, mutta se saattaa olla minun." Kyseessä oli melko arvokkaan näköinen järjestelmäkamera, joten minun pienet aivoni eivät käsitä, kuinka sellainen voi vain unohtua..? Hyvä näin arvostella, kun olin juuri hukannut iPodini. Ylimääräisten pysähdysten jälkeen suuntasimme Belfastia kohti ja ohjelmaamme jouduttiin tekemään muutoksia heti kättelyssä. Tarkoituksenamme oli mennä käymään kuuluisalla Carrick-a-Rede riippusillalla, mutta kovan tuulen takia silta oli suljettu. Freddie kehitti kuitenkin varasuunnitelman ja vei meidät katsomaan hienolla paikalla sijaitsevan keskiaikaisen linnan raunioita (Dunluce Castle).
Siinä vaiheessa ei kyllä enää harmittanut, ettei päästy sinne riippusillalle, sillä se tuuli oli kyllä todella kova ja KYLMÄ!

Dunluce Castlen jälkeen vuorossa oli Giant's Causeway, joka kyllä saa hieman hämmästelemään. Jotenkin vaikeaa uskoa, että kyseinen paikka on täysin luonnonmuovaama. Niin tasaisia ja siistejä muodostelmia, uskomatonta.

Bongaa kameli.

Seuraavaksi suuntasimme hostellillemme Belfastin keskustaan ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa itsellemme. Paikallisten vinkistä löysimmekin mahtavan paikan nimeltään The Kitten Bar. Kävimme vielä Freddien suosittelemassa pubissa kuuntelemassa mahtavaa piano-kitara -duoa, jonka jälkeen päätimme Jatan kanssa suunnata hostellille nukkumaan.

Seuraavana päivänä menimme ensin kaikki porukalla Titanic Centeriin, joka on avattu n. vuosi sitten. Museo sijaitsee satama-alueella, jossa Titanic valmistettiin ja museo itsessään oli omistettu Titanicin rakentajille.

Museosta löytyi myös Titanic-elokuvassa käytettyä rekvisiittaa.

Ennen museota meidät oli jaettu kahteen ryhmään, sillä seuraavana ohjelmassa oli Black Taxi -tour, jota odotimme hyvinkin innokkaasti. Pääsimme nimittäin kiertämään Belfastia vanhoilla, englantilaistyylisillä takseilla. Paikalliset taksikuljettajat toimivat oppainamme tuon kierroksen ajan ja he veivät meidät paikkoihin, joihin emme omin päin olisi uskaltaneet edes mennä. Nämä miehet ovat eläneet ja kokeneet katolisten ja protestanttien välisen vihanpidon ja kertoivatkin meille kaiken mitään kaunistelematta. Kierros oli hyvin avartava ja mielenkiintoinen, mutta samalla myös ahdistava. Vaikka kaikki se informaatio oli aika ajoin tuskaistakin kuultavaa, oli kyseinen taksikierros yksi reissumme kohokohdista. Vaikka vihanpidon kuinka toivoisi olevan jo historiaa, on se silti vielä osa tätä päivää. Jopa tuona samaisena viikonloppuna Belfastissa räjäytettiin ainakin yksi autopommi. Surullista, mutta totta. Tässä aiheeseen liittyvä laulu, jota Freddie meille suositteli: Cara Dillon: There Were Roses