The End.

Se on loppu nyt!

Viimeiset viikot on siis yritetty lukea tentteihin, tosin hieman vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä kun olisi ollut tarkoitus lukea, innostuin kaikesta muusta, mitä normaalisti välttelen viimeiseen asti, kuten esimerkiksi siivoaminen. :D

Jonkin verran tuli onneksi luettua, mutta olo ei silti ollut kovinkaan itsevarma tentteihin mentäessä... Joku voisi jopa ajatella, että no kyllähän tuon pitäisi sujua kuin vettä vaan, onhan sitä englantia opiskeltu pienestä pitäen! Se on totta, onhan noita kokeitakin tullut tehtyä englanniksi useampiakin, mutta niissä kokeissa on yleensä testattu kielioppia, sanastoa ja luetunymmärtämistä... Nämä opettajat eivät niinkään rokota kielioppivirheistä vaan tekstin sisältö on tärkein. Esseeaiheet kun vaihtelevat kurssista riippuen sponsoreiden hankinnasta aina kirkollisten nähtävyyksien kautta Push & Pull -tekijöihin, ei ole SPOTPA kielioppisäännöstä tässä tapauksessa paljoa hyötyä. :P

Niin ja jos palataan vielä näihin opiskelun "häiriötekijöihin" niin jääkiekon mm-kisat ja euroviisut ei olisi voinut kyllä yhtään huonompaan ajankohtaan osua! Olihan ne pelit katsottava, osa katsottiin kotikoneella ja osa isolta screeniltä opiskelijoiden Olohuoneessa eli Living Room -nimisessä baarissa, joka sattuu sijaitsemaan kouluamme vastapäätä. Siellä kuulkaa riitti ääntä ja tunnelmaa, kun oli muutama muukin siniristilipun kannattaja saapunut paikalle! Ei riittänyt vaikka täältä asti kannustettiin, niin vain veivät länsinaapurit koko potin!

Euroviisukarsinnat meni kyllä totaalisen ohi, mutta lauantaina päätimme kokoontua oikein isommalla porukalla finaalia katsomaan! Noh, eihän se meidän kannalta ihan putkeen mennyt, mutta löytyipähän voittaja ainakin pohjoismaista. :)

Tentit on nyt kuitenkin ohi ja tuloksia saamme odotella ilmeisesti aina tuonne syksyn alkuun. Porukka alkaa pikku hiljaa vähentyä ja palailla kotiin, joten tässä on tenttien lomassa tullut hyvästeltyä yksi jos toinenkin kaveri.

Mortenin viimeinen ilta. :)

Minun ja Sannan "läksiäisiä" vietettiin vaihtelun vuoksi hyvästä ruoasta nauttien. Ruokailun jälkeen siirryimme vielä osan porukan kanssa Old Storehouseen kuuntelemaan yhtä lemppariksemme muodostunutta irkkubändiä. Oi että, näitä hetkiä tulen niin ikävöimään! Oli todella ihanaa nähdä kaikki läheisimmät kaverit vielä kerran, mutta hyvästit on aina hyvästit. Kotiin palasin haikeissa tunnelmissa ja olo oli hieman tyhjä. Olen kuitenkin varma, että näemme vielä uudestaan! Joku taisi miettiä jo Erasmus tapaamistakin, joten eihän sitä tiedä vaikka näkisimme koko porukan vielä tulevaisuudessa. :)

Tosiaan, jos joku ei tätä nyt vielä tiennyt, niin minä tulen perjantaina eli TÄNÄÄN kotiin! :)

Viikonlopun aion olla ihan vain kotona vanhempien luona ja tarkoitus olisi hieman nähdä ehkä kavereitakin. Ensi viikolla onkin suunnattava Savonlinnaa kohti, sillä siellä odottaa niinkin ihana asia kuin muuttotavaroiden purkaminen. Onnekseni suurin työ on käytännössä tehty, sillä veljeni kävi viime viikonloppuna jo viemässä osan tavaroista, joten minun ei tarvitse kuin raahautua itse paikalle! Kätevää!

Kuunvaihde meneekin juhliessa, sillä luvassa olisi niin lakkiaisia kuin valmistujaisiakin, joten toivotaan, että säät suosii! Juhlien jälkeen onkin aika palata arkeen ja aloittaa työt ja samalla syventävä harjoittelu. Hieman jännittää, sillä kyseessä on minulle uusi aluevaltaus. Onneksi on ollut hyvä preppaaja, joten tiedän hieman mihin olen ryhtymässä. :)

Tämä on nyt näillä näkymin viimeinen kirjoitukseni, joten kiitos sinulle, mikäli olet jaksanut seurata. :) Toivottavasti kirjoitusten joukosta on löytynyt edes jotakin mielenkiintoista luettavaa.

Kiitos Irlanti, kiitos Dublin!

Kaikkein suurin KIITOS menee kuitenkin uusille ystävilleni eri puolilta maailmaa, joihin olen saanut tämän matkan aikana tutustua - teitte matkasta ikimuistoisen! <3

Suomi, täältä tullaan!

-Saija-

Muutamia eroavaisuuksia hyvässä ja pahassa.

Täällä kun seikkailee, tulee koettua ja nähtyä kaikenlaista, mitä ei aina Suomitytön pienet aivot kykene ymmärtämään. Osa on ihan hauskoja eroavaisuuksia, mutta osa puolestaan osaa ärsyttää välillä suunnattomasti. Esimerkkejä löytyy kyllä vaikka muille jakaa, mutta tässä nyt mainittuna muutama:

 Jalankulkijat:

En tiedä onko missään maassa olemassa virallista sääntöä tälle asialle, mutta minusta ainakin tuntuu, että Suomessa jalankulkijat kulkevat aina oikeaa laitaa. Näin vältetään turhat väistelyt ja liikenne sujuu. :)
Oletin, että täällä olisi sama juttu, mutta vasemmalla puolella tietenkin. Olettamukseni osoittautui täysin vääräksi, sillä täällä ihmiset kulkevat ihan missä huvittaa! Koko ajan saa katsoa eteenpäin ja väistellä muita. Yritä siinä sitten samalla katsoa, etten kompastu mihinkään tms. Kuvitelkaapa tähän tilanteeseen vielä ruuhka-aika, vesisade ja sateenvarjot! Melkoista multitaskingia, sanoisin. :D Jos haluat ohittaa jonkun jalkakäytävällä, paras tapa on mennä rohkeasti autotien kautta vaan!

Jalankulkijoiden liikennevalot:

Vihreä valo kun vaihtuu, kuulet selkeän titititititititi -merkkiäänen. Ei tarvitse kuitenkaan ottaa kuin pari askelta, niin valo vaihtuu jo keltaiseksi. Alkuaikoina seistä tökötimme nätisti tien reunassa, kun valo näytti keltaista. Emme uskaltaneet ylittää tietä siinä pelossa, että valo vaihtuisi punaiseksi ja tuhattajasataa ajavat irlantilaiset jyräävät sinut mennentullen ja palatessa. Ei kuitenkaan hätää - voit kaikessa rauhassa ylittää tien vielä keltaisilla, sillä ne nimittäin palavat ja kauan! Ja jos autoja ei vain näy ja tajuat katsoa oikeaan suuntaan, punaisillakin pääsee yli!
Muutama viikko siinä meni, mutta nykyään mekin jo ylitämme tietä sujuvasti punaisilla. Garda (paikallinen poliisi) ei tunnu välittävän hölkäsenpöläystä, joten massan mukana vaan! Katellaan monta kolaria saadaan Suomessa aikaan, kun opetellaan täällä pahoille tavoille.

Narikka:

Narikka tai naulakko on harvinainen ilmiö täällä päin. Täysin sama mihin pubiin menet, kannat joko takkia mukanasi koko illan tai sitten kamppeet survotaan yhteen vapaaseen nurkkaan, josta sitten myöhemmin saa etsiä omiansa. Yökerhoista yleensä löytyy narikka, mutta se on sitten eria asia, missä se sijaitsee ja onko se auki. Tähän astisten kokemusten perusteella narikka löytyy kaikkein kauimmaisesta ja pimeimmästä nurkasta tai sitten tyyliin kellarikerroksesta. Narikkamaksu on sama kuin Suomessa, eli pari euroa täytyy vipata, mikäli takista haluaa illan ajaksi eroon.

Tämä takki asia pätee myös koulussa. Meillä ei ole olemassakaan minkäänlaisia naulakoita kouluilla, joten takki kulkee mukana minne ikinä menetkin. Toisaalta rakennuksen kylmyyden huomioon ottaen ihan hyvä.

Vesihana:

Joku neropatti ollut kyllä taas asialla, joka on kyseisen laitteen tähän maahan tuonut. Irlantilaisissa taloissa on usein käsienpesualtaat, joissa on kaksi hanaa. Toisesta tulee kuumaa vettä ja toisesta kylmää. Eihän siinä mitään, mutta kuinkas ajattelit saada siitä vedestä sopivan lämpöistä kun ei ne vedet sekoitu keskenään!? Voit joko polttaa kätesi, palelluttaa ne tai laittaa tulpan lavuaarin pohjaan ja tehdä näin sopivanlämpöistä vettä. Ainiin, mutta kun sellaista tulppaakaan ei aina ole!
Yleisissä vessoissa puolestaan on yleensä yksi hana, joka painetaan päälle, mutta joudut toistamaan saman liikkeen muutaman kerran ennen kuin saat kädet pestyä. Ei se vesi ainakaan turhaan pitkään valu. Jossain paikoissa joudut pesemään yhden käden kerrallaan, kun hana ei pysy päällä ollenkaan ellet paina sitä koko ajan. Jos jollakin on tiedossa, mikä näiden hanojen idea on, valaiskaa ystävällisesti minuakin.

Kassapäädyt:

Käykö ihmiset Irlannissa päivittäin kaupassa vai kuinka ihmeessä he saavat pakattua viikon ostokset siinä ajassa, kun kassa tuotteet lukee? Täällä ei nimittäin ole kunnon kassapäätyjä, jonne tuotteet kulkeutuu lukijan jälkeen. Täällä on joko yksi pieni taso, johon tuotteet kasataan tai pienenpieni pääty, jota ei saa jaettua edes kahteen osaan kuten Suomessa. Minulla itselläni ei yleensä ole suuria ostoksia, mutta silti tulee kiire pakatessa, kun toisen asiakkaan tavarat sekoittuvat jo omiisi. Eikä näitä kassoja kiinnosta vaikka tavarat menevät sekaisin, sieltäpähän keräilet omasi.

Kauppakassi:

Täällä ihmiset aina nuorista vanhuksiin käyttää kauppakasseina vetokärryjä. Onhan ne kieltämättä tilavat ja helppo kuljettaa pidempiäkin matkoja, mutta on se melko huvittavan näköistä, kun suhteellisen nuoret ihmisetkin vetävät perässään kärryjä, jotka meillä ainakin tunnetaan nimellä "mummokärry".
Kauppakassista tuli mieleeni, että täällä ihmiset kulkevat myös hirvittävän paljon lasten kärryjen kanssa. Ainoa jännä juttu on se, että tietyissä tapauksissa siellä harvoin näkee lasta kyydissä. Lasten kärryt on nimittäin myös suhteellisen yleinen kauppakassi. :D

Täsmällisyys:

Tunnille voi tulla melkein milloin vain. Oli sitten opettaja tai opiskelija. Jos huomaat kouluun lähtiessä, että tulet myöhästymään, olet todennäköisesti lähes ensimmäisiä paikalla. Opettaja saattaa saapua 10-15 minuuttia myöhässä ja opiskelijat milloin haluaa. Opettajat ei ole myöhästelijöistä moksiskaan, homma jatkuu vaikka ovi käy jatkuvasti. On nähty sellainenkin tapaus, että tunnille tullaan vajaa puoli tuntia ennen tunnin loppua. Ei hän ollut kuin 1,5h myöhässä.

Rullaportaat:

Vasemman puoleinen liikenne - myös rullaportaissa.

Loppu lähenee

Kevät on edennyt siihen pisteeseen, että oppitunnit täällä Irlannissa on nyt käyty. Ensi viikon olemme jälleen lomalla koulusta, mutta tällä kertaa loma on tarkoitettu opiskeluun. Kyseessä on siis viikon lukuloma tenttejä varten ja 13.5 alkaa tenttijakso.

Itselläni ei ole tiedossa kuin 3 tenttiä, mutta silti ajatus hieman ahdistaa, nimittäin tentti on suurin vaikuttaja lopullisessa arvosanassa. Me emme saa myöskään käyttää sanakirjoja tenteissä, joten tässä olisi parin viikon aikana opeteltava kaikki mahdolliset matkailualan termit, joita täällä on kevään aikana käytetty. Huhhuh, mihin sitä onkaan lähtenyt mukaan...

Vaikkakin vaihtoa on vielä muutama viikko jäljellä, halusimme kokoontua vielä kerran porukalla, joiden kanssa on tullut vietettyä eniten aikaa täällä ollessa. Lähdemme kaikki Irlannista suhteellisen eri aikoihin ja tenttikiireet hankaloittavat ajanviettoa yhdessä, joten täytyi toimia, vielä kun se on mahdollista.

Suomessa on kaikilla vaihto-opiskelijoilla yleensä oma tuutori. Muissa maissa tuutori tulkitaan käytännössä henkilökohtaiseksi avustajaksi opinnoissa, mutta Suomessa se on hieman toisin. Meillä tuutori on ensimmäinen paikallinen ystävä vaihtarin saapuessa maahan.
Kansainvälisten tuutoreiden tehtävänä on tutustuttaa vaihtarit uuteen kaupunkiin, kouluun ja auttaa heitä pääsemään kiinni arkeen uudessa maassa, uuden kulttuurin keskellä.
Järjestämme heille myös tapahtumia, joiden avulla he pääsevät muun muassa tutustumaan muihin vaihtareihin, suomalaisiin opiskelijoihin ja suomalaiseen kulttuuriin. Perinteisiin kuuluu Suomi-ilta sekä Kansainvälinen-ilta.
Suomi-illassa tarjoillaan mm. pientä purtavaa, pelaillaan suomalaisia pelejä ja kuunnellaan suomalaista musiikkia ja hengaillaan porukalla. Tarjolla on yleensä karjalanpiirakoita ja munavoita, salmiakkia, Fazerin suklaata, mämmiä ym.
Kv-illassa vaihtarit pääsevät puolestaan kokkaamaan jotakin perinteistä omasta kotimaastaan, joten sieltä voi löytyä aivan mitä tahansa!

Meidän koulumme DIT täällä Irlannissa ei kuitenkaan järjestänyt kv-iltaa, joten päätimme järjestää sellaisen itse! Valitsemamme ajankohta sattui olemaan yhden ranskalaistytön syntymäpäivä, joten vietimme samalla hänen merkkipäiväänsä.

Paikalla olikin melko sekalainen seurakunta, tässä hieman listausta:

4 suomalaista
2 ranskalaista
1 itävaltalainen
4 saksalaista
1 italialainen
1 tanskalainen
1 indonesialainen
1 meksikolainen
1 espanjalainen

Joukon määrästä päätellen voitte vain kuvitella, kuinka paljon ruokaa pöydästä löytyikään! Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja ruoka maistui jokaiselle. Oli oikein mukava jutella kaikkien tuttujen kanssa, joista on näiden kuukausien aikana tullut itselle jonkinlainen tukiverkosto, oman perheen ja kavereiden ollessa kaukana. Vaikka kukaan meistä ei haluaisi tämän vielä loppuvan, oli kansainvälinen ilta samalla myös koko porukan läksiäiset, sillä emme voi olla varmoja tulemmeko näkemään kaikkia enää viimeisten viikkojen aikana.

Ruokailun ja jutustelun lisäksi pelasimme pelejä ja muistelimme parhaita hetkiämme Irlannissa. Ja koska suomalaisia oli paikalla runsain joukoin, pidimme huolen, että kansainväliset ystävämme saivat myös mahdollisuuden maistaa Salmaria sekä ihan perinteisiä salmiakkikarkkeja. :D
Salmari sai "OK" vastaanoton suurimmalta osalta, mutta karkit saivat kyllä todellisen tyrmäyksen. En ymmärrä, salmiakkihan on parasta mitä on! :)

Lähtölaskenta on siis alkanut. Ikävöin jo valmiiksi Irlantia ja näitä ihmisiä, mutta odotan myös jo kotiinpaluuta. Olen kotona ennen kuin uskottekaan. :P