Alkuperäinen lähtöaika oli klo 10, mutta päivää ennen reissua meille ilmoitettiin Facebookin kautta, että lähtöä on aikaistettu puolella tunnilla. Tapa, jolla muutoksesta ilmoitettiin ihmetytti ainakin meitä suomalaisia. Asiasta ei laitettu edes sähköpostia, joten olimme onnekkaita, että kaikki saivat tiedon. Loppujen lopuksi tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että virallista lähtöä ei aikaistettu, vaan siihen lisättiin myöhästymisvara. Viimeinen matkustaja nimittäin saapui 9.40. Tuosta hetkestä lähtien saimme olla varmoja, että tulemme myöhästymään joka ikisessä paikassa. Näin kävi - monestakin syystä.
 | ||||||
| Bussissa on tunnelmaa. :) |
Lähdimme matkaan Paddywagon Toursin busseilla ja kuljettajina/oppaina meillä toimi Freddie ja Aaron. Meidän kuljettajamme Freddie osoittautui aivan huipputyypiksi; hervottoman hauska, asiantunteva, tarpeen vaatiessa räväkkä ja äärimmäisen mukava. Ehdimme matkustaa noin parin tunnin verran, kun huomasimme edellä ajaneen Aaronin pysäyttävän bussipysäkille. Freddie jatkoi matkaa ja ilmoitti hetken kuluttua, että pidetään vessatauko, sillä toisesta bussista hajosi rengas. Rengas korjattiin läheisellä huoltoasemalla ja me tapasimme toiset bussilaiset seuraavassa kohteessa, pienessä kaupungissa nimeltään Cobh.
Seuraavaksi kohteenamme oli Blarney Castle, lähellä Corkia. Linna on rakennettu lähes 600 vuotta sitten ja se tunnetaan ehkä parhaiten kauniista puutarhoista sekä Blarney kivestä, jota turistit voivat käydä pussaamassa - pää alaspäin tietenkin. Kiven pussaaminen tuo puhetaidon lahjan, joten sanat ei pitäisi jatkossa olla enää hukassa! :) Puutarhaa kiertäessämme löysimme upean kartanon, joka kyllä kelpaisi minunkin tulevaisuuden kodikseni! Harmillisesti emme päässeet kartanon sisälle vierailemaan, sillä se on yksityisomistuksessa ja avoinna ainoastaan kesäisin. Kartanon nykyinen omistaja on Baronetti Sir Charles Colthurst.
 | |||
| © Maria Mänttäri |
 |
| Blarney House |
Iltapäivä alkoi kääntyä jo iltaan Blarneysta lähtiessämme. Suuntasimme hostellille viemään tavarat ja sieltä suoraan syömään paikalliseen ravintolaan, johon meille oli tehty pöytävaraus. Ruokailun jälkeen palattiin vielä takaisin hostellille valmistautumaan ja virittäytymään iltaa varten. Hauskaa oli ehdottomasti ja täytyy sanoa, että uusiin tuttavuuksiin tutustuu melkein parhaiten istumalla hostellin käytävällä. :D
 |
| "Tarjoilija" työssään. :) |
Lauantai-aamuna lähtö oli jo klo 9 aamulla ja ylläriylläri emme päässeet lähtemään ajoissa liikkeelle. Kaikki kamppeet piti myöskin ottaa mukaan, sillä yöpyisimme seuraavan yön toisessa hostellissa. Porukka oli hieman väsynyttä ja vaitonaisempaa edellispäivään verrattuna, mutta ihmekös tuo. :) Jonkin aikaa ajeltuamme, pysähdyimme Dunnes-tavaratalon pihaan. Emme tienneet syytä pysähdykselle, ennen kuin näimme sen omin silmin; Aaronin bussin oikea takarengas savuaa. Sama rengas, joka hajosi edellispäivänä, hajosi uudestaan. Kuljettajamme tutkivat tilannetta ja tekivät pari puhelua. Emme tienneet mitä tulee tapahtumaan, joten ei auttanut muu kuin odotella. Jonkin ajan päästä Freddie ilmoitti, että tilalle on tulossa uusi bussi, joten taukoa olisi ainakin puolen tunnin verran. Osa porukasta lähti Dunnesiin ostoksille ja osa jäi bussiin nukkumaan. N. 45 minuutin odottelun jälkeen tilalle saapui toisen firman pikkubussi Corkista. Pääsimme jatkamaan matkaa, mutta ohjelmaan oli jälleen tehtävä hieman muutoksia vastoinkäymisten vuoksi. Täytyy kyllä nostaa hattua meidän kuljettajillemme; suhteellisen nuoria miehiä kummatkin, mutta kokemusta ja ammattitaitoa löytyy. Pojat eivät jääneet ongelmatilanteissa pyörittelemään peukaloitaan, vaan homma korjattiin välittömästi, jotta reissua päästäisiin jatkamaan.
Seuraava pysähdysapaikkamme oli Killarney. Rajan ylitettyämme Freddie toivotti meidät tervetulleeksi County Kerryyn ja itsensä tervetulleeksi kotiin.Siitä hetkestä eteenpäin alkoi ainakin minun reissuni kohokohdat, sillä maisemat alkoivat olla aivan mahtavia!
 |
| © Aleksandr |
 |
| © Maria Mänttäri |
 |
| Tytöt & The Boss |
Dinglestä lähdettyämme, oli edessämme n. kahden tunnin mittainen Slea Head Tour. Ajelimme valtavan kapeita teitä ja välillä hyvin korkeallakin, joten ei ihme että meikäläinen oli hieman huonovointinen niiden mutkien jälkeen. :P Maisemat oli mitä mahtavimmat ja nyt saatiin nähdä sitä aitoa irlantilaista maaseutua lampaiden ja hajujen kera! :) On vaikea kuvailla, mitä kaikkea näimme, siispä antaa kuvien puhua puolestaan:
 |
| © Michaela Steigberger |
 |
| Aaltoja pakoon! © Maria Mänttäri |
Ilta meni ruokaillessa ja olimme sopineet, että näemme kaikki Freddien erään pubin edustalla myöhemmin illalla, sillä hän saisi meidät ilmaiseksi sisään. Olimme tapaamispaikalla oikeaan aikaan, mutta kuljettajiamme ei näkynyt. Portsari ilmeisesti tiesi keitä olemme, sillä hän ohjasi meidät sivuovesta suoraan sisälle. Kyseisestä ravintolasta löytyi kaksi puolta, toisella puolella oli herrasmiehiä soittamassa perinteistä irkkumusiikkia ja toisella puolella nuorehko coverbändi. Kumpikin puoli oli täynnä porukkaa ja ilta menikin edestakaisin ravatessa, kun kumpikin bändi miellytti korvaa. Jossain vaiheessa myös Freddie ja Aaron saapuivat paikalle ja oli hauskaa nähdä pojat vapaalla, ilman Paddywagonin vihreitä takkeja. :P
Olen sairastellut flunssaa tässä jonkin aikaa, joten nukkumaan tuli lähdettyä suhteellisen ajoissa. Meillä oli 10 tytön dormi hostellilla ja voi sitä yskäkuoroa tuona yönä! En ollut ainoa, joka sairasti sillä hetkellä. :(
Sunnuntaina saimme nukkua hieman pidempään, sillä lähtö oli vasta klo 10. Tavarat mukaan ja menoksi. Ensimmäisenä suuntasimme Adare nimiseen kaupunkiin, jossa pidimme lyhehkön lounastauon, tai no.. Me tilattiin kyllä irlantilainen aamiainen, koska aamupalaa ei ollu hirveästi ehtinyt syödä ja lounastaukokin oli lyhyt. Adaressa oli sunnuntaina 10km juoksukilpailut ja ihmisiä, eri ikäisiä ja kokoisia, vilisi ympäriinsä numerolaput rinnuksissa. Sää suosi kyllä kilpailijoita - aurinko paistoi lämpimästi, aivan kuin kevät! :)
Adaresta n. 10 minuutin päässä sijaitsi viimeinen kohteemme; Rock of Dunamase. Kipusimme 46m korkeuteen ihastelemaan maisemia ja 1300-luvulla rakennetun linnan raunioita.
 |
| Moro! T: Justiina |
 |
| © Michaela Steigberger |
 |
| Thanks Freddie & Aaron! © Maria Mänttäri |
Bussiin kavuttuamme Freddie ilmoitti, että nyt on aika suunnata takaisin Dublinia kohti. Loppumatkan oli bussissa melko hiljaista, taisi suurin osa porukasta nukkua. Hieno reissu kaikenkaikkiaan! Upea Irlanti, upeita ihmisiä, upeita muistoja! :)
The fish are gooooone. Where are they goooone?Aiiiiiiiii, dunnoooo. -Freddie-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti